Pieni Mansaari kelluu Irlannin ja Iso-Britannian välissä. Asukkaita saarella on noin 80 000 joista osa on alkuperäisiä saarella syntyneitä ”mankseja”. Saarella puhutaan manksia ja englantia ja, vaikka saari kuuluu Iso-Britannian alaisuuteen, sille on myönnetty itsehallintoalueen status.
Tärkeimmät tulot tulevat matkailusta ja pankkialasta mutta myös maatalous ja kalastus ovat edelleen tärkeitä elinkeinoja monille asukkaille. Saaren alhainen verotus houkuttelee monia, erityisesti pelialan, sijoittajia, sillä tulovero on ainoastaan 10–18% ja yritysvero useimmiten nolla. Rahalla ei kuitenkaan saa kaikkea, ja saarella onkin kuvattu lukuisia elokuvia, sillä sen jylhät ja kauniit rannikot vetävät puoleensa. Kaiken tämän lisäksi moottoriurheilua seuraaville saari on tullut tutuksi legendaaristen ajojen järjestyspaikkana.
Mikä Isle of Man TT-kilpailu?
Ensimmäinen Isle of Man TT kisa järjestettiin vuonna 1907, kun vuonna 1903 Brittien saarten maanteiltä poistettiin 20 km/h nopeusrajoitus ja kisaaminen saattoi todenteolla alkaa. Alussa saarella kisattiin autoilla mutta myöhemmin jalansijaa otti moottoripyörillä ajettava TT-kilpailu. Mansaarelle myönnettiin kisalupa ja viimeisen sadan vuoden aikana saaren teillä on nähty monia hurjia ja vaarallisia tilanteita.
Mansaaren kisan erikoisuus piilee siinä, ettei siinä noudateta nopeusrajoituksia. Usein nopeudet nousevatkin 200 km/h, joka on melko hurja nopeus tavallisilla teillä ajettaessa. Saarelaiset käyttävät samoja teitä arkisin kulkemiseen. Tavallisina päivinä nopeusrajoitukset ovat 40–60 km/h tieosuudesta riippuen mutta vuoden 2006 kilpailuharjoituksissa mitattiin 332 km/ h nopeus, jota pidetään edelleen hurjimpana lukuna. Jo matka lentokentältä saaren kaupunkiin Douglasiin osoittaa matkailijalle, etteivät tiet ole tehtyjä hurjiin vauhteihin mutta juuri tämä tekeekin kilpailusta niin jännittävän. Kisa ajetaan nykyisin Mountain Circuit-radalla, jonka kurvit ja mutkat ovat vertaansa vailla).
Tragediat säestävät matkaa kulta-ajoista nykypäivään
Ensimmäisinä vuosina saaren teiden kunto oli huomattavasti huonompi kuin nykyisin. Kun teiden kunto ja yhteydet paranivat vuonna 1921, alkoivat myös nopeudet kisassa nousta. Maailmansotien aikana kisat jouduttiin perumaan mutta heti rauhan palattua teillä kisattiin jälleen. Vuonna 1949 kisat otettiin mukaan maailmanmestaruussarjaan ja niiden suosio kasvoi nopeasti. 1950- ja 1960-luku olivatkin kisojen kulta-aikaa.
Kisassa eniten kiehtoo muiden samanhenkisten kohtaaminen sekä hurjapäinen kisa. Mansaaren kisa on vaatinut lähes sadan vuoden aikana runsaasti kuolonuhreja, joita on arvioiden mukaan yli 200. Pieniä ja mutkaisia katuja varten on melko mahdoton opetella koko rataa ja sen haasteellisuuksia ulkoa eikä olekaan siis ihme, että Mansaaren kilpailua pidetään yhtenä vaarallisimmista kisoista. Saaren teillä on nähty eri moottoripyöriä valmistavien yritysten uusia ja nopeampia koneita sekä kuuluisia kuljettajia, kuten John Surtees, Mike Hailwood, Giacamo Agostini ja Phil Read. 1980-luvulla ratoja hallitsi Joey Dunlop. Pohjoisirlantilainen kuljettaja on kerännyt eniten voittoja Mansaaren ajoissa ja miehellä on niitä hallussaan kaikkiaan 26 kappaletta. Hän menehtyi vain 48-vuotiaana Viron Piritan katurata-kilpailussa.
Dunlopin jälkeen teitä hallitsi hetken aikaa englantilainen David Jefferies, joka puolestaan menehtyi Mansaaren harjoituksissa 31-vuotiaana vuonna 2003. Suomalaisia kuljettajia on nähty saarella 1930-luvulta alkaen mutta tarkkaa listaa on vaikea selvittää, sillä vain maaliin ajaneet on tilastoitu ja alkuaikojen osalta listat ovat usein epätäydellisiä. Viime vuosina suomalaisista radalla on kuitenkin hurjastellut Aki Aalto.
Pyörät vaihtuvat ralliin
Moottoriurheilun kiintopisteeksi kohonneella Mansaarella järjestetään ralleja muulloinkin. Pokerstarsin järjestämä Pokerstars Rally ajetaan marraskuun alussa. Kisa on 120 mailia pitkä kaksipäiväinen kilpailu, jossa ajetaan 16 erikoiskoetta, mukaan lukien yöosuudet. Rallikilpailujen aikana pienen saaren tiet ja majoituspaikat täyttyvät moottoriurheilun faneista. Moni saapuu seuraamaan kisoja tuhansien kilometrien päästä omalla moottoripyörällä.
Molempien kilpailuiden aikana majoitus ja kuljetukset on hyvä miettiä valmiiksi jo etukäteen, sillä osa hotelleista on varattu viimeistä huonetta myöten jo kuukausia ennen tapahtumaa. Saarelle pääsee joko lentäen tai lautalla, molemmat yhteydet ovat tupaten täynnä kisaviikkojen aikana. Lauttoja kulkee sekä Irlannin että Iso-Britannian satamista ja lentokenttä sijaitsee hieman Douglasin kaupungin ulkopuolella. Pokerstarsin rallin aikana lippuja ja majoitusta tosin löytyy usein hieman helpommin kuin TT:n. Uskollisimmat moottoriurheilun seuraajat saapuvat kaukaa Australiasta asti joten kyseessä on todellinen moottorikansan pyhiinvaellusmatka.
Kaunis Maninsaari tarjoaa moottoriurheilun lisäksi muutakin nähtävää. Aiemmin rantabulevardi oli suosittu lomakohde, jonka loistoa pyritään palauttamaan uusilla hotelleilla. Kesäkuun moottoripyöräkisat ovat saaren ehdoton kassamagneetti ja paikka herää tällöin eroon talviuniltaan.
Kisan seuraaminen on mahdollista tienvarren lukuisilta ilmaispaikoilta ja pienet kukkulan reunukset täyttyvät tällöin kisakansasta. Yhtenä mielenkiintoisimpana kisana pidetään sidecars-kilpailua eli sivuvaunullisilla moottoripyörillä ajettavaa koitosta, jossa vaunussa heiluvan kilpakumppanin seuraaminen jännittää myös itse kilpailun katsojia. Itse radalle ei rakenneta kilpailun aikana turvaesteitä, vaan sitä reunustavat maaseudun kiviaidat, puut ja isot kivet. Pienikin lipsahdus reitiltä voi koitua paitsi kisaajan myös katsojan kohtaloksi.